”Olet huomannut muutoksen nuoressa. Rahaa katoaa, kotiintuloajat venyvät, mieliala vaihtelee ja epäily huumeiden käytöstä kasvaa. Pelkäät, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Mietit pitäisikö auttaa enemmän, vaatia enemmän vai antaa nuorelle tilaa. Ehkä pelkäät myös sitä, mitä tapahtuu, jos asetat rajoja.”

Kun oma lapsi käyttää huumeita, vanhemman rakkaus, huoli ja pelko voivat sekoittua syyllisyyteen ja voimattomuuteen.

Huoli: Onko lapseni turvassa? Voiko hänelle tapahtua jotakin?

Syyllisyys: Olenko tehnyt vanhempana jotain väärin?

Kontrollin tarve: Miten voin varmistaa, ettei lapseni käytä enää huumeita?

Päihderiippuvuutta käsittelevässä kirjallisuudessa mainitaan huumeita käyttävien nuorten vanhempien elävän kolmen yleisimmän uskomuksen varassa. Uskomukset syntyvät tarpeesta selittää ja löytää syitä lapsen käyttäytymiselle. Usein syitä etsitään menneisyyttä läpi käymällä ja etsimällä virheitä omasta toiminnasta. Vanhempi alkaa helposti ottamaan vastuuta asioista, joita hän ei ole voinut hallita.

1. ”Minä olen epäonnistunut vanhempana”

• Mitä olen tehnyt väärin?
• Olenko ollut liian ankara tai salliva?
• Miksi en huomannut tätä aikaisemmin?

Uskomuksen taustalla: Syyllisyys ja tarve löytää selitys lapsen tilanteelle
Todellisuus: Lapsen huumeiden käytölle ei ole yhtä yksittäistä syytä. Moni tekijä voi vaikuttaa riippuvuuden kehittymiseen, eikä lapsen riippuvuus ole todiste vanhempien epäonnistumisesta

2. ”Jos en auta tai pelasta lastani hänelle tapahtuu jotain pahaa”

• ”Minun on pakko auttaa häntä hinnalla millä hyvänsä”
• ”Jos en anna rahaa, hän voi joutua vaarallisiin tilanteisiin”
• ”Jos asetan rajoja, hylkään oman lapseni”

Uskomuksen taustalla: Voimakas rakkaus, menettämisen pelko ja vastuu lapsen hyvinvoinnista
Todellisuus: Vanhempi voi rakastaa, tukea ja auttaa lastaan ottamatta vastuuta tämän kaikista valinnoista ja niiden seurauksista. Rajojen asettaminen ei tarkoita hylkäämistä

3. ”Minun on pidettävä tämä salassa, jotta kukaan ei saa tietää”

• ”Mitä sukulaiset ja ystävät ajattelevat meistä?”
• ”Mitä tämä kertoo meidän perheestämme?”
• ”En voi puhua tästä kenellekään?”

Uskomuksen taustalla: Häpeä, pelko leimautumisesta ja huoli perheen maineesta
Todellisuus: Huumeiden käyttöä esiintyy hyvin erilaisissa perheissä. Se ei automaattisesti kerro vanhempien kasvatuksesta tai perheen arvomaailmasta.
 

Milloin auttaminen muuttuu mahdollistamiseksi? Tunnista ero.

Huoli, pelko, syyllisyys, kontrollin tarve ja tarve ratkaista saattavat aktivoida käyttäytymismalleja, jotka hyvistä tarkoituksista huolimatta ylläpitävät nuoren huumeiden käyttöä. Tällaista käyttäytymistä kutsutaan mahdollistamiseksi. Vanhemman on usein vaikea erottaa toisistaan rakkaudesta lähtevä auttaminen ja sellainen toiminta, joka tahattomasti ylläpitää päihteiden käyttöä.

Käytön mahdollistaminen

• Jätän hakematta apua, koska pelkään nuoren suuttuvan
• Vältän kaikkia vaikeita keskusteluja
• Annan rahaa, vaikka tiedän sen voivan päätyä huumeisiin
• Makselen toistuvasti velkoja, ilman että tilanteeseen puututaan
• Luovun rajoista, koska pelkään menettävän yhteyden lapseeni
• Unohdan omat tarpeeni ja keskityn kokonaan nuoren tilanteeseen
• Valehtelen nuoren puolesta oppilaitokseen, työnantajalle, läheisille
• Keksin selityksiä nuoren poissaoloille ja rikotuille lupauksille
• Päästän toistuvasti nuoren päihtyneenä kotiin aiheuttamaan pelkoa ja turvattomuutta, enkä aseta rajoja.
• Perun omat rajani aina kun nuori suuttuu, uhkailee lähtemisellä tai vetoaa vanhemman rakkauteen
• Yritän ratkaista nuoren ongelmat, vaikka nuori itse ei osallistu niiden ratkaisemiseen

Rakentava auttaminen

• Kuuntelen ja keskustelen rauhallisesti
• Autan nuorta hakeutumaan päihdehoitoon
• Kuuntelen ja osoitan rakkautta myös vaikeassa tilanteessa
• Tarjoan ruokaa ja turvallisen paikan levätä sovituin ehdoin
• Autan asioiden hoitamisessa silloin, kun nuori sitoutuu itse niiden ratkaisemiseen
• Asetan selkeät rajat ja pidän niistä kiinni
• Uskallan puhua päihteiden käytöstä rehellisesti, vaikka keskustelu olisi vaikeaa
• Hyväksyn sen, etten voi hallita nuoren valintoja

On tärkeä muistaa, ettei yksittäinen teko vielä määritä toimintaasi mahdollistamiseksi. Olennaista on tarkastella toistuvaa toimintamallia ja sen seurauksia.

Suosittelemme sinua ottamaan yhteyttä ammattilaiseen mahdollisimman nopeasti. Avun hakeminen on ensisijaisen tärkeää, vaikka lapsesi ei itse haluaisi apua.

Ammattilaiset apunasi

Ota yhteyttä matalalla kynnyksellä Villa Hockey ja Rehab365 päihdehoitoyksiköihin. Nettisivuiltamme voit varata ilmaisen 30min konsultaatiopuhelun ammattilaisen kanssa.

Konsultoinnissa voimme keskustella mm.:

• Hoidon sisältö
• Maksuvaihtoehdot
• Hoitoon saapuminen
• Väliintulo (tarkoitettu läheisille)
• Sekä vastata sinua mietityttäviin kysymyksiin